LÄHEISESITerveys ja hyvinvointi

– Näkymättömät oireet

Läheiseni on sairastunut MS-tautiin

Mitkä ovat MS-taudin näkymättömiä oireita?

Vuoden 2019 kansainvälisenä teemana on ”MS ja näkymättömät oireet”. MS-ASEMALLA esittelemme uudessa artikkelisarjassa viisi tyypillisintä näkymätöntä oiretta tammikuusta toukokuuhun.

MS-tautiin liittyy paljon näkymättömiä ja vaiettuja oireita. Tavallisia MS-tautiin kuuluvia ns. näkyviä oireita ovat tasapaino- ja koordinaatiohäiriöt, puheentuoton häiriöt ja spastisuus eli lihasjäykkyys.

Näiden lisäksi tyypillisiä oireita ovat usein näkymättöminä pysyttelevät oireet: tuntoaistin heikkeneminen, erilaiset tuntopuutokset ja -häiriöt, näköhermon tulehdus, voimakas väsymys eli fatiikki, alakuloisuus sekä kognitiiviset oireet, joihin kuuluvat esimerkiksi muisti- ja keskittymisvaikeudet sekä suunnittelun ja ongelmanratkaisun vaikeudet. Virtsaamiseen, ulostamiseen ja seksuaalisuuteen liittyvät oireet ovat myös tavanomaisia MS-tautia sairastavalla.

Muistathan, että voit lähettää asiantuntijoillemme kysymyksiä aiheeseen liittyen! Kysy asiantuntijalta -sivulle pääset tästä.

PALAA TAKAISIN ETUSIVULLE >

LÄHEISESITerveys ja hyvinvointi

– Näkymättömät oireet

MS ja suolen toiminnalliset häiriöt

 

Suolen toiminnalliset häiriöt ovat MS-taudissa varsin tavallisia oireita. Ne johtuvat usein aivojen ja selkäytimen toiminnan häiriöistä. Niin sanotun neurogeenisen suolen vajaatoiminnan oireita ovat ummetus, ripuli ja ulosteen karkaaminen. Lisäksi voi esiintyä tahatonta suolikaasun purkautumista. Oireiden hoitaminen on tärkeää, koska arkiseen toimintaan, liikkumiseen ja sosiaa­lisiin tilan­teisiin liit­tyvä yli­mää­räinen st­ressi vaikuttaa negatiivisesti MS-tautia sairastavan hoitoon ja elämänlaatuun.

Suolen toimintaan liittyvissä ongelmissa apua, apuvälineitä ja tietoa vaikkapa Vessapassista saa terveyskeskuksesta, neurologian tai sisätautien poliklinikalta, MS-hoitajalta ja potilasyhdistyksistä. Hakeuduttaessa ammattilaisen vastaanotolle tulee valmistautua vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

  1. Kuinka usein suoli toimii?

  2. Millainen uloste on laadultaan?

  3. Onko ulostamistapahtumassa ongelmia?

  4. Miten pitkään oireet ovat jatkuneet?

  5. Millaista itsehoitoa toteutat?

  6. Millainen lääkitys ja/tai luontaistuote on käytössä?

 

Ummetus

Konstipaatio eli ummetus määritellään kahdeksi suolen liikkeeksi viikossa, mikä johtuu hermoston ja lihasten epätyypillisestä toiminnasta. Sen oireita voivat olla esimerkiksi turvotus, vatsakipu, pahoinvointi ja ahdistus. Ummetus voi MS-taudissa johtua myös muun muassa muuttuneesta liikunta- ja ruokailurytmistä tai alentuneesta mielialasta.

Ummetuksen itsehoitoon suositellaan kuitupitoista ruokavaliota ja riittävää nesteen nauttimista, joista saa lisätietoa ravitsemusterapeutilta. Lisäksi suositellaan mahdollisimman säännöllistä ulostamisrytmiä hyvässä asennossa. Ulostamista helpottaa kyykkyasento jalat pienellä korokkeella, jolloin polvet ovat lonkkien tasoa korkeammalla.

Myös monipuolisesta liikunnasta on hyötyä ummetuksen hoidossa. Ohjatussa liikunnassa tulisi huomioida muun muassa liikuntapaikan esteettömyys ja ohjaajan riittävä tietämys MS-tautia sairastavan yksilöllisistä oireista. Lisäksi MS-tautia sairastavan on hyvä tietää WC:n sijainti ja sen käyttömahdollisuus liikuntasuorituksen aikana. Liikunta auttaa myös mielenhyvinvoinnin hoidossa.

Kohtalaisen vaikean ummetuksen hoitoon voidaan käyttää vesiperäruiskeita tai ummetuksen hoitoon tarkoitettua suolihuuhtelujärjestelmää. Lääkehoidossa käytettäviä valmisteita ovat kuitulisät, osmoottiset ja stimuloivat laksatiivit ja peräruiskeet. Osa käytössä olevasta lääkityksestä voi aiheuttaa sivuoireena ummetusta. Se tulee ottaa puheeksi hoitavan lääkärin kanssa.

Ummetuksen leikkaushoito voi tulla kyseeseen, kun kaikista aiemmista hoidoista huolimatta spontaani suolentoiminta on lakkaamassa tai lakannut. Vaihtoehtoja ovat lantionpohjaan kohdistuvat toimenpiteet, neurostimulaatio ja huuhteluavanne. Viimeiseksi harkittavaksi hoitovaihtoehdoksi jää usein suoliresektio, kuten koolonin poisto ja ileorektaalinen suoliliitos.

Ripuli ja ulosteen karkaaminen

Ripuli on yleensä lyhytaikainen ja tilapäinen oire, mutta niin sanottua ylivuotoripulia voi esiintyä MS-tautiin liittyvän ummetuksen yhteydessä. Se tarkoittaa, että suolessa olevan tukoksen ohi valuu huonosti imeytynyttä ulostemassaa.

Ripulin aikana elimistön tulee saada riittävästi, säännöllisesti ja hyvin sulavaa ravintoa. Suurin osa ravintoenergiasta imeytyy elimistöön, vaikka ravinnon nauttiminen aiheuttaisi ylimääräisiä WC-käyntejä. Ripulin aikana tärkeintä on riittävä nesteiden saaminen, koska nestehukka saattaa kehittyä ripulin vuoksi jo vuorokaudessa. Sen välttämiseksi voidaan käyttää elektrolyyttijuomia tai lääkitystä, mutta sokeroituja hiilihapollisia juomia tulisi välttää.

Ulosteinkonstinensi eli ulosteen karkaaminen johtuu peräaukon sulkijalihaksen heikentyneestä toiminnasta. Tällöin ulostetta valuu peräsuolesta muulloinkin kuin ulostettaessa. Oireita voivat olla esimerkiksi vaikeudet ulostaa, tunne ettei peräsuoli tyhjene kunnolla ja tahaton suolikaasun purkautuminen.

Itsehoitona suositellaan kasvispitoista ja täysjyvävalmisteita sisältävää ruokavaliota, joista saa lisätietoa ravitsemusterapeutilta. Lisäksi voidaan käyttää rakeisia kuituvalmisteita, inkontinenssisuojia, anaalitamponia ja suolihuuhtelujärjestelmää. Lantiopohjan lihasten vahvistamisesta saattaa olla hyötyä, josta saa lisätietoa fysioterapeutilta.

Lääkehoitona voidaan käyttää lääkitystä, joka vaikuttaa ruuansulatuskanavaan vähentäen suolen kouristelutaipumusta ja lisäten peräaukon sulkijalihaksen jännitystä. Tilanteen selvittämiseksi voidaan tehdä vatsan alueen tutkimuksia ja ulostetutkimus.

 

On myös hyvä muistaa, etteivät kaikki suolen toiminnan häiriöt johdu aina MS-taudista, jolloin konsultaatiota voidaan tarvita esimerkiksi gastroenterologilta. Leikkaushoito voi tulla ulosteen karkaamisen vuoksi kyseeseen, jos peräaukon sulkijalihaksia on tarpeen kirurgisesti korjata.

MS ja muistiongelmat

Noin puolella MS-tautia sairastavista esiintyy eri asteisia kognitiivisen toimintakyvyn eli tiedonkäsittelyn muutoksia ja neuropsykologisia häiriöitä, joiden yksi osa-alue on muistiongelmat. Muistiongelmat voivat olla jopa ensimmäisiä MS-taudin oireita ilman fyysisen toimintakyvyn muutoksia, mutta muistiongelmien mahdollisessa ilmenemisessä on huomattavaa vaihtelua. Sen sijaan dementia on MS-tautia sairastavilla varsin harvinainen sairaus.

MS-taudissa muistivaikeudet voivat vaihdella yhden, useamman päivän tai tietyn ajanjakson aikana. Tilapäiset muistivaikeusjaksot selittää usein kognitiivinen uupumus, masennus, stressi tai sairauden pahenemisvaihe.

Varsinaiset muistiongelmat ovat osa MS-tautia sairastavan tiedonkäsittelyyn liittyviä oireita, joihin kuuluvat muistiongelmien lisäksi keskittymis- ja tarkkaavaisuusvaikeudet ja ajatustoiminnan väsyminen. Tyypillinen eteneviin muistiongelmiin liittyvä haaste on uuden oppiminen, asioiden palauttaminen mieleen ja muistiongelmien eteneminen hyvin yksilöllisesti ja sekoittuen joskus muiden oireiden kanssa.

 

Havaittaessa muistiongelmia, ne on hyvä ottaa esiin MS-hoitajan ja hoitavan lääkärin vastaanotolla.

Neuropsykologinen tutkimus selvittää muistiongelmia

MS-taudissa muistiongelmia tulisi selvittää laajalla neuropsykologisella tutkimuksella, jossa aivojen tiedonkäsittelyyn liittyvän oirekartoituksen yhtenä osa-alueena arvioidaan muistin toimintaa. Tunnetut muistitestit eivät yksinään riitä mittaamaan MS-tautia sairastavan tiedonkäsittelyn muutoksiin liittyviä muistiongelmia. Lääkäri voi tarvittaessa kirjoittaa lähetteen neuropsykologiseen arvioon.

Muistiongelmien hoito- ja kuntoutussuunnitelman lähestymistapa on usein ratkaisukeskeinen. Ammattilaisen ja MS-tautia sairastavan yhteistyössä keskitytään henkilön voimavaroihin ja aivoterveyden edistämiseen. Lisäksi tutkitaan ja hyödynnetään henkilön osaamista, kykyjä ja muistiongelmiin liittyviä ratkaisutaitoja, apuvälineiden käyttömahdollisuuksia ja yksilöllisten tavoitteiden saavuttamista.

Muistin tukemiseen tarkoitettujen apuvälineiden käyttö on yksilöllisiä. Niitä ovat esimerkiksi muistettavien asioiden äänittäminen, kuvaaminen tai kirjoittaminen muistiin. Tarvittavat asiat voidaan kirjata kalenteriin, muistivihkoon, muistitauluun tai matkapuhelimeen. Muistamista tukevien apuvälineiden käytöstä saa lisätietoa esimerkiksi toimintaterapeutilta.

MS-tautia sairastava voi myös harjoitella erilaisia muistitekniikoita ja käyttää muistamisen tukena muun muassa toiminnan etukäteen suunnittelua, järjestelmällisyyden lisäämistä, muistisääntöjä, mielikuvia ja käsitekarttaa. MS-tautia sairastava ja hänen läheisensä saavat näistä tietoa esimerkiksi psykologilta. Lisätietoa ja tukea voi saada myös Suomen muistiasiantuntijoiltaMuistiliitosta ja sen paikallisista muistiyhdistyksistä.

Miten muistia ja toimintakykyä voi tukea?

Neuropsykologista kuntoutusta on mahdollista saada sairaalassa, kuntoutuslaitoksessa tai yksityisen neuropsykologin vastaanotolla. Kuntoutusohjelman tulisi sisältää muun muassa neuvontaa, ohjausta, häiriintyneiden toimintojen aktiivista harjoittamista ja taitojen uudelleen jäsentämistä. On hyvä muistaa, että erityisesti MS-taudin alkuvaiheessa tapahtuu aivokudoksen vaurioitumista seuraavaa aivojen uudelleen organisoitumista. Kuntoutuksen avulla voidaan kohentaa MS-tautia sairastavan toimintakykyä ja edistää arjessa selviytymistä.

MS-taudin kulkuun vaikuttavien lääkkeiden käytön on havaittu ainakin jossain määrin hidastavan sairauden tiedonkäsittelyyn liittyvien oireiden ilmaantumista ja etenemistä. Lisäksi muistiongelmiin vaikuttavien muiden häiriöiden, kuten uupumuksen ja masennuksen riittävästä hoidosta on etua. Yksittäisistä muistia tukevista lääkkeistä on MS-taudin hoidossa joitain kokemuksia, kuten aivojen asetyylikoliinin pitoisuutta lisäävästä ja sen hajoamista estävästä lääkityksestä.

Varmojen päätelmien tekeminen lääkityksen käytöstä on varsin vaikeaa. MS-taudin hoitoon käytettyjen lääkitysten ja muiden lääkkeiden yhteisvaikutukset voivat myös olla yksilöllisiä. Eräät lääkkeet voivat aiheuttaa MS-tautia sairastavalle tiedonkäsittelyyn liittyvien oireiden lisääntymistä, joista saa lisätietoa hoitavalta lääkäriltä. Edellä mainituista syistä neuropsykologista tutkimusta tulisi lisätä lääkehoitojen, kuten muistihäiriöiden hoidossa käytettävien lääkkeiden, käytettävyyden ja tehon arvioimiseksi MS-taudin hoidossa.

 

MS ja kehon tuntemukset

MS-tauti on keskushermoston eli aivojen ja selkäytimen sairaus, jossa immuunijärjestelmä vaurioittaa keskushermoston myeliiniä eli hermovaippaa. MS-taudin oireet ovat yksilöllisiä riippuen keskus­hermoston tulehduspesäkkeiden sijainnista ja koosta. Useat sairauden oireista ovat erilaisia kehotuntemuksia.

 

MS-taudissa kehotuntemukset voivat kestää muutamista hetkistä tunteihin tai päiviä kestäviin oireisiin. Ne voivat normalisoitua tietyn ajanjakson jälkeen tai lisääntyä sairauden eri vaiheissa. Tyypilliseen ensioireeseen, kuten silmäoireiseen voi kuulua näön heikkeneminen, katseen kohdistamisvaikeus, näön hämärtyminen, näkökentän kaksoiskuvat, lukiessa tekstirivien liikkuminen tai kipu ikään kuin silmien takana.

 

MS-tautiin liittyvät kiputilat voivat johtua muun muassa näköhermotulehduksesta, migreenistä, kolmoishermosärystä, Lhermitten oireesta, lihas- tai luustoperäisestä kivusta ja lihaskouristuksista tai -jäykkyydestä. Kiputuntemus voi olla tavanomaista voimakkaampaa, viiltävää, polttavaa, jomottavaa tai vihlovaa. Se voi kulkea ikään kuin sähköiskuina kehossa, puuduttaa, puristaa tai pistellä.

 

Tavallisia kehotuntemuksia ovat myös raajojen tuntopuutokset ja lihasheikkous- tai jäykkyys. Tuntopuutoksen voi huomata poikkeavana tuntoelämyksenä kehossa, kuten puutumisena, nipistelynä, kihelmöintinä, kutinana tai tuntorajana. Lihasvoiman heikkeneminen voidaan kokea kömpelyytenä, lihasten jäykkyytenä ja liikkumisen hankaloitumisena.

 

Kehotuntemusten tunnistaminen ja hoito

Kaikille edellä mainituille oireille on tyypillistä, että ne ovat niin sanottuja näkymättömiä oireita. Muiden ihmisten on vaikea havaita tai mitata niitä, ja kokemus oireista on henkilökohtainen. Tästä syystä MS-taudin aiheuttamia tuntemuksia voi olla vaikea kuvailla ja muiden ymmärtää. Oireiden hoidossa suositellaankin arvioitujen oiremittarien käyttöä, ammattilaisten tekemiä arviointeja ja MS-tautia sairastavan säännöllisesti tekemää itsearviointia.

 

Tärkeää on, että MS-tautia sairastavan aitoa kehotuntemusta uskotaan ja oireita tutkitaan niin hyvin kuin mahdollista. Esimerkiksi varsinaista kipumittaria kivun aukottomaan mittaamiseen ei ole ja kivun sietokyky riippuu henkilöstä. Uusien oireiden ilmaantuessa ja niiden tutkimisen aikana MS-tautia sairastavan läheisten ymmärtävällä suhtautumisella ja tuella on suuri merkitys negatiivisiksi koettujen kehotuntemusten hoidossa.

 

Tutusta ja osaavasta MS-hoitajasta, hoitavasta lääkäristä ja moniammatillisesta hoitotiimistä on usein paljon apua. He voivat verratta MS-tautia sairastavan kehotuntemuksia ja oireita aiempaan esiintyvyyteen ja toimia tilanteen edellyttämällä tavalla. Tavoitteena on, että MS-tautia sairastavan toimintakyky säilyisi mahdollisimman hyvänä.

 

Lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvat hyvä informointi sairaudesta sekä oikea-aikainen ja riittävä sopeutumisvalmennus. Kuntoutukseen kuuluvat myös kehon lihashuolto- ja liikuntaneuvonta, elintapoihin liittyvä ohjaus ja apuvälineiden käytön ohjaus. Lisäksi hyvän mielenterveyden ylläpitäminen ja vertaistuesta saatava kannustus ovat muodostuneet monelle MS-tautia sairastavalle tärkeäksi voimavaraksi.

 

PALAA TAKAISIN ETUSIVULLE >

 
 
 

MS-tauti mediassa

Keskusteluja, kirjoituksia, ohjelmia sekä asiantuntijoiden lausuntoja MS-taudista.

Ehdota meille ajankohtaista linkkiä, niin lisäämme sen linkkipankkiimme!

Sinä_ikoni_white.png
Läheisesi_ikoni_white.png
Hoitajasi_ikoni_white.png
MS-Asema_white.png

Esittely     iCare     Blogi     Yhteystiedot

  • Facebook
  • Instagram

© 2019 Suomen MS-hoitajat ry

GOOD_logo_white.png

Sivuston toteutus Good Creative Company