HOITAJASI – Potilasohjaus

Hoidan MS-potilasta

Potilasohjaus – Kohti täysipainoisempia päiviä

Potilaan saatua hyvää ohjausta, voi hän saada terveempiä ja täysipainoisempia elinpäiviä. Positiiviset ohjauskokemukset myös lisäävät potilaan sitoutumista hoitoonsa ja hoitajan työmotivaatiota. (Sukula 2002, 23.) Terveydenhuollon ammattilaisena olet avainasemassa suunnittelemassa ja toteuttamassa potilasohjausta – olet suunnan näyttäjä, sinulla on hallussasi kartta ja kompassi!

”Laadukas ohjaus perustuu potilaslainsäädännön tuntemukseen, henkilöstön ammatilliseen vastuuseen, riittävään tietoperustaan, hyviin ohjausvalmiuksiin sekä taitoon tunnistaa ohjattavan yksilölliset tarpeet.” 

 

Potilasohjaus voidaan määritellä ammattitaitoisen ohjaajan ja potilaan väliseksi aktiiviseksi ja tavoitteelliseksi toiminnaksi. Ohjaus käsitteen synonyymeina käytetään usein opetusta, tiedon antamista ja neuvontaa.Terveysneuvonta, potilasohjaus, potilasopetus ja potilasneuvonta käsitteitä käytetään rinnakkain. Tällä pyritään lisäämään potilaan tietoja ja taitoja ja siihen sisältyy  tietojen antamista ja niiden soveltamista.

Opetettavaa tietoa sovelletaan käytännössä konkreettisella toiminnalla. Neuvonta on yksilöllistä ongelmanratkaisua ja ohjausta, jolla potilasta tuetaan löytämään omia sopeutumismekanismeja. Neuvontaa käytetään vuorovaikutuksellisissa ohjaussuhteissa. (Engström & Jaakkola 2006, 13.)

Laki potilasohjauksen takana

Lait luovat ohjaustilanteen toimimiselle sekä pohjan että velvoitteen. Ne antavat ohjaukselle mahdollisuuden tapahtua. Lait velvoittavat, sillä niiden voidaan katsoa asettavan sekä hoitajalle että koko tapahtumalle vähimmäisvaatimuksen.

Terveydenhuollon ammattihenkilön on annettava tietoa potilaalle siten, että hän ymmärtää sen sisällön. Jos potilas ei sairautensa, aisti- tai puhevian vuoksi voi tulla ymmärretyksi, tai terveydenhuollon ammattilainen ei osaa potilaan käyttämää kieltä, on tulkkaamisesta huolehdittava mahdollisuuksien mukaan. (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 5 §.) Tätä lakia täydentävät hoitosuositukset, joiden avulla asianmukainen hoito varmistetaan.

Ohjausmallit

Omahoidon menetelmien ohjaus

Pitkäaikaissairaus kehittyy ajan kuluessa ja sen kulku voi olla aaltomaista, myös hyvin nopeasti etenevää. Sairastunut tarvitsee jatkuvaa hoitoa, seurantaa ja erilaisia hoitotyön tilannearvioita. Sekä potilaalla että ammattihenkilöllä on sairaudesta ja sen hoidosta tietoa. Siihen liittyy pitkäaikainen vuorovaikutussuhde ammattihenkilöiden kanssa.

Omahoidon ohjaus kuuluu olennaisena osana hoitaja-potilas/asiakas-vuorovaikutussuhteeseen.  Omahoitovalmennuksessa tuetaan potilaan autonomiaa, voimaantumista ja pystyvyyden tunnetta, jotta hän oppii ja pystyy käyttämään ongelmanratkaisu- ja päätöksentekotaitoja.

Omahoitovalmiuden tunnistamisessa auttaa erilaiset muutosvaihemallit, joita on esitetty MS-ASEMAN potilasohjausmalleissa konkreettisin esimerkein. Ohessa on esitetty ammattihenkilön ja pitkäaikaissairaan vuorovaikutuksen ja yhteistyön perusta potilasohjaukseen liittyen.

  • Kuuntelemalla ja kyselemällä ammattilaiselle selviää potilaan kokemus sairaudesta ja omahoitovalmiuksista.

  • Hoitosuunnitelma räätälöidään yhteisesti potilaan omahoitovalmiuteen sopivaksi.

  • Ammattilainen toimii valmentajana kunnioitamalla potilaan itsemääräämisoikeutta.

  • Ammattilainen ja potilas sopiva yhdessä seurannan keinot.

(Lähde: Routasalo P. & Pitkälä K. 2013)

PALAA TAKAISIN ETUSIVULLE >

 

HOITAJASIPotilasohjaus – Tiedollinen tukeminen

Hoidan MS-potilasta

Transteoreettinen muutosvaihe-malli

– Omahoidosta osa jokapäiväistä arkea!

Transteoreettinen muutosvaihe-malli kuvaa, milloin eri vaiheissa olevat elämäntapamuutosta tekevät henkilöt tarvitsevat ohjausta ja tukea.

Malli on kaikissa muutostilanteissa mukana, ollen kiinteänä osana myös liikunta-, ravitsemus- ja lääkehoidon neuvonnassa. Omahoitoon neuvovan on hyvä tuntea muutosvaihemalli – tällöin neuvoja tietää, milloin kannattaa motivoida, milloin lohduttaa tai kannustaa muutosvaiheessa olevaa henkilöä, joka yrittää lisätä hyvinvointia omaan arkeensa.

Mallin mukaan elämäntapojen muutos jaetaan eri vaiheisiin. Prosessin alkuvaihetta kuvataan usein motivoitumisvaiheeksi, jolloin henkilö tulee tietoiseksi itsestään ja omasta käyttäytymisestään. Loppuvaiheessa henkilö välttää ei-toivottua käytöstä.

 

Malli on esitetty omahoidon ohjauksen työkaluna alla olevassa kuviossa, jonka avulla sitä on helppo käyttää hoitajan vastaanotolla. Eri vaiheiden omahoidollisen ohjauksen konkreettisia vinkkejä voit lukea kuvioon liittyen. Mallia voidaan soveltaa kaikkiin omahoidon neuvonnan osa-alueisiin, kuten esimerkiksi tupakoinnin lopettamiseen tai lääkehoitoon sitoutumiseen.

Transteoreettinen muutosvaihe-malli kuvaa, milloin eri vaiheissa olevat elämäntapamuutosta tekevät henkilöt tarvitsevat ohjausta ja tukea.

1. Esiharkintavaihe

Terveydenhuollon ammattilainen voi etsiä tietoa ja jakaa sen asiakkaalle/potilaalle hänen ymmärrys- ja vastaanottokykynsä mukaan. Huom. Tietoa kannattaa antaa pienissä erissä ja myös kirjallisena.

2. Harkintavaihe

Terveydenhuollon ammattilaisen jakama tieto alkaa ”tehota”. Tässä vaiheessa ammattilainen voi täsmentää tiedon osasia ja tukea asiakasta/potilasta hänen omissa ajatuksissaan. Oleellista on alkaa kannustaa potilasta/asiakasta itsenäiseen ja mahdolliseen ryhmätoimintaan.

3. Valmistautumisvaihe 

Terveydenhuollon ammattilainen voi tukea asiakasta/ potilasta liittymään vertaisryhmään, jakamaan kokemuksiaan jo hyväksi koettuja kokemuksia. Oleellista on jatkaa kannustamista, jakaa lisätietoa ja kehua pienistäkin muutoksista!

4. Toimintavaihe

Terveydenhuollon ammattilainen mittaa (jos mitattavissa oleva asia), on kiinnostunut, kehuu ja kannustaa. Huom. Kerro olevasi tukena ja että Sinuun saa olla yhteydessä, olet siis tavoitettavissa.

5. Ylläpitovaihe

Terveydenhuollon ammattilaisen tärkein tehtävä on pyrkiä jakamaan tietoa ja kannustamaan asiakasta/ potilasta tavoitteissa ja kehua onnistumisissa. Tällä pyritään varmistamaan, ettei repsahduksia tulisi. Huom. Voit sopia puhelinkontrollin tai vastaavan, olla tavoitettavissa ja näyttää kiinnostuksesi asian tiimoilta. Tämä sitouttaa myös potilasta/ asiakasta.

6. Päätösvaihe

Tavoite on saavutettu tai siihen liittyvään toimintaan olla sitouduttu. Ammattilaisen tehtävänä on jatkoseurannan järjestäminen ja kannustaminen muutoksen ylläpitämiseksi.

PALAA TAKAISIN ETUSIVULLE >

 

HOITAJASIPotilasohjaus – Psyykkinen tukeminen

Hoidan MS-potilasta

Kriisin vaiheista sopeutumiseen

MS-tauti  diagnosoidaan tavallisesti 20-40 vuoden iässä. Tähän ajoittuvat monilla itsenäistyminen vanhemmista, opiskelu, ammattiin valmistuminen ja perheen perustaminen. Kun nuori aikuinen kuulee sairastavansa parantumatonta sairautta, asia ei kosketa yksin häntä vaan koko hänen lähipiiriään.

Terveydenhuollon ammattilaisen tehtävänä onkin konkreettisen potilashoitotyön (mm. neuvonta, ohjaus ja lääkehoito) lisäksi tukea sairastunutta ja hänen läheisiään ja tarjota ammattilaisen lisätukea psyykkiseen tukemiseen erityisesti sairauden alkuaikoina. Lisäksi ammattilaisen tulee osata ohjata asiakasta tai potilasta omahoidon menetelmiin. Suomen MS-hoitajat ry:n luoma MS-tautiin sairastuneen ohjaus -toimintaohje antaa tukea hoitotyöhön monipuolisesti.

Kattavaa lisätietoa mielenterveyteen ja psyykkiseen tukemiseen liittyen löydät Mielenterveystalosta.

PALAA TAKAISIN ETUSIVULLE >

 

HOITAJASIPotilasohjaus

– Sopeutumisen tukeminen

Hoidan MS-potilasta

Sopeutumisen tukeminen verkossa

Koettu psyykkinen hyvinvointi on todettu alentuneeksi erityisesti vastasairastuneilla. Sopeutumisen tukimuotojen kehittämisen ja nykyaikaisten menetelmien avulla voidaan saavuttaa sekä ensitiedon että sopeutumisen merkittävää tukea MS-tautiin sairastuneille.

Marja Kaski-Honkanen tutki sopeutumisen mahdollisuuksia ja menetelmiä verkossa 123e – MS-tautiin sairastuneen sopeutumisen tukeminen verkossa -opinnäytetyössään. Opinnäytetyön tarkoituksena oli luoda MS-tautiin sairastuneen sopeutumista tukevaa näyttöön perustuvaa materiaalia ja kartoittaa olemassa olevia sopeutumisen internetpohjaisia tukimuotoja. Opinnäytetyö toteutettiin systemoituun kirjallisuuskatsauksen menetelmin.

Tutkimuksen mukaan verkkopohjaisilla interventioilla on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia kroonisia sairauksia sairastavien elämänlaatuun ja toimintakykyyn.

Internetin ja sosiaalisen median suosio on muuttanut sairastuneiden potilaskokemusta edistämällä potilaita tukemaan toisiaan ja osallistumaan  aktiivisemmin hoitoon liittyviin päätöksiin.

Internetpohjaisilla interventioilla on myönteisiä vaikutuksia potilaan aktiivisuuteen, ja niiden on todettu tarjoavan merkittävän vaikutuksen potilaan aktivointiin, elämänlaatuun, omahoidon tukemiseen, voimaantumiseen, hoitoon sitoutumiseen, terveellisten elintapojen noudattamiseen sekä sosiaalisiin suhteisiin.

Mahdollisuus jakaa tietoa ja kokemuksia on verkkopohjaisen tuen houkutteleva ja tärkeä piirre

Potilaat tuottavat ja jakavat sisältöä taudistaan, käyttävät sosiaalisia mediaa, blogia ja keskustelevat usein jopa enemmän kuin ihmisiä, joilla ei ole kroonisia sairauksia. Potilas käyttäjien siirtyminen multimediakeskusteluihin ja asiantuntijakohtaisen sisällön ja käyttäjien luoman sisällön levittäminen voivat olla seuraava askel kohti potilaskeskeistä hoitoa.

Sosiaalinen tuki sekä vertaistuki auttaa usein potilasta huomaamaan miten itsehoito auttaa muita potilaita selviytymään sairaudesta. Sosiaalinen tuki verkkosivuilla voi vähentää terveydenhuollon käyttöä ja lääkityksen liikakäyttöä sekä lisätä potilaiden voimaantumista. Pelitoiminnan tuominen sosiaalisen tuen rinnalle lisää potilaiden liikunnallista aktiivisuutta.

Tuen päätavoitteena on ajasta ja paikasta riippumattoman, matalan kynnyksen ja omaehtoisen tuen tarjoaminen

Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella verkkopohjaisen tuen päätavoitteena on ajasta ja paikasta riippumattoman, matalan kynnyksen ja omaehtoisen tuen tarjoaminen kaikille kroonista sairautta sairastaville ja heidän läheisilleen. Verkkopohjaisilla interventioilla voidaan auttaa kroonisesti sairastunutta henkilöä saamaan tietoa taudistaan, saamaan apua ja opastusta paremman elämänlaadun saavuttamiseen, löytämään vertaistukea ja merkitystä elämälleen, sekä näiden kautta apua sairauteen sopeutumiseen.

MS-tautia sairastavan sopeutumisen tukemisessa tulee huomioida yksilölliset sopeutumiskeinot, avuntarve sekä voimavarat. Sairastuneen sopeutumisen tukemiseen tarvitaan moniammatillisen ohjauksen lisäksi tiedollista tukea, vertaistukea ja henkiseen hyvinvointiin tähtääviä tukimuotoja, kuten kognitiivisen käyttäytymisen terapiaa, rentoutumisen keinoja ja stressin- sekä mielenhallintakeinoja.

Kaski-Honkasen opinnäytetyössä tuotoksena luodussa 123e-sopeutumisen tukemisen mallissa, korostuvat henkinen, tiedollinen ja vertaistuki. Mallissa tuodaan esille niitä tapoja ja välineitä, joiden tiedetään olevan vaikuttavia sopeutumisen sekä voimaantumisen tukimuotoja internetpohjaisessa ympäristössä.

Tutustu opinnäytetyöhön, 123e-sopeutumisen tukemisen malliin ja artikkelin lähteistöön.

 

 

Teksti: Minna Salakari ja Marja Kaski-Honkanen

PALAA TAKAISIN ETUSIVULLE >

 

HOITAJASIPotilasohjaus

– Miten kertoa lapselle MS-taudista?

Hoidan MS-potilasta

Miten kertoa lapselle vanhemman MS-taudista?

MS-tautiin sopeutuminen on jokaiselle ihmiselle henkilökohtainen asia. Sairaus koskettaa tavalla tai toiselle kaikkia perheenjäseniä. Moni vanhempi miettii, miten kertoa asiasta pienelle lapselle. Pienikin lapsi aistii usein herkästi kodin tunneilmapiirin ja sen, ettei kaikki ole aivan ennallaan vanhemman saatua tietää sairaudesta.

Lapsi miettii perhesuhteissa aistimaansa muutosta ja on utelias sen aiheuttajasta. Siitä huolimatta lapselle ei tarvitse kaataa kaikkea tietoa MS-taudista. Kannattaa vastata hänen kysymyksiinsä mahdollisimmin avoimesti samalla huomioiden lapsen ikätaso, luonteen piirteet ja kyky ottaa vastaan uutta tietoa.

Helpointa keskustelu on usein silloin, kun lapsi syntyy perheeseen, jossa vanhempi sairastaa MS-tautia tai asia tulee luontevassa yhteydessä esiin.

Kun perheessä on useampia lapsia, he reagoivat todennäköisesti eri tavoin MS-taudista saamaansa tietoon. Siitä syystä vanhempi voi harkita, puhutaanko MS-taudista ensimmäisen kerran jokaisen lapsen kanssa kahden kesken esimerkiksi lasten ikäerosta johtuen. Sen jälkeen voidaan jutella kaikkien tiedossa olevasta asiasta yhdessä koko perheen kanssa.

Eri ikätasoille tietoa eri menetelmin

Alle kouluikäiselle lapselle voi kertoa vanhemman sairaudesta, jota hoitajat ja lääkärit hoitavat. Usein riittää, että kertoo vanhemman jalan tottelevan tänään huonosti tai vanhemman olevan väsynyt, mikä ei johdu lapsesta. MS-tautia ja sen oireita voi käsitellä alle kouluikäisen lapsen kanssa myös satumaailman kautta tarkkaillen lapsen pohdintaa ja tunnetiloja. Yhdessä käytävää keskustelua voidaan herätellä esimerkiksi lasten oppaan (Mettiäisten metsäretki -lastenkirja) avulla.

Kouluikäiselle MS-taudista, sen oireista ja hermoston toiminnasta voi kertoa hieman tarkemmin yksinkertaisella ja helpolla tavalla. On hyvä kertoa MS-taudin olevan aina läsnä, mutta vaikuttavan perheen arkeen vain ajoittain ja vastata kärsivällisesti lapsen esittämiin kysymyksiin. Vertailu muiden lasten vanhempiin, perheisiin ja heidän tekemiinsä asioihin on aihe, josta käydään usein kouluikäisen perheessä useita keskusteluja. Silloin voidaan yhdessä miettiä, miten erilaisia ja monella tavalla samanlaisia ihmiset ja perheet ovat. Jos vanhemmalla on käytössä esimerkiksi liikkumisen apuvälineitä, kannattaa lapselle selittää niiden käytön syy ja antaa hänen kokeilla niitä.

Teini-ikäinen haluaa yleensä yksityiskohtaisempaa tietoa MS-taudista. Hänen kanssaan asiaan voidaan tutustua tarkemmin vaikkapa antamalle hänelle MS-hoitajalta saatuja esitteitä ja linkki sairautta selventävällä videolle. Sen jälkeen voidaan yhdessä puhua nuoren ajatuksista, kysymyksistä ja tunteista. Hänelle voi sopia myös saman ikäisten nuorten vertaistukiryhmä verkossa tai omalla paikkakunnalla. Teini-ikäiselle on tärkeä viestittää, että elämä on melko tavallista MS-tautia sairastavan vanhemman perheessä, eikä kotioloja tarvitse kavereiden silmissä hävetä. Vanhemman on myös hyvä muistaa, että teini-ikäisen tunnetilat ja kiinnostus vaihtelevat ja ne näkyvät suhteessa vanhempaan.

Rehellisyys ja luottamus kaiken perustana

MS-taudista keskustelun tulisi tapahtua kaiken ikäisten lasten kanssa turvallisessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä. Lapselle tulisi syntyä tunne, että häntä kuunnellaan ja hänen kysymyksiinsä vastataan rehellisesti niin hyvin kuin vanhempi osaa niihin vastata. Rehellisyyttä on myös vastata osaan kysymyksistä, ettei tiedä vastausta tai selvittävänsä asiaa vielä tarkemmin.

Keskustelun aikana lapselle tulisi välittyä ajatus, että kaikki hänen tunteensa ja reaktionsa ovat sallittuja. Vanhempien tulisi kyetä sietämään ja käsittelemään muun muassa lapsen surun, pelon ja avuttomuuden tunteita yhdessä hänen kanssaan. Lapsen kanssa on hyvä puhua ahdistavien kysymysten vastapainoksi myös positiivisista asioista, haaveista ja elämästä MS-taudista huolimatta. On tärkeää, että lapselle syntyy mielikuva vanhemmasta tai läheisestä, jonka kanssa kaikista asioista voi ja saa puhua.

Monelle lapselle on tärkeää kuulla, ettei hän ole aiheuttanut vanhemman sairastumista. Usein lapset haluavat myös kuulla tarttuuko sairaus heihin tai ovatko oireet ohimeneviä ja voiko sairauteen menehtyä. Häntä voi helpottaa tieto siitä, että vanhempaa hoidetaan hyvin ja vanhempi käyttää MS-taudin hoitoon tarkoitettua lääkettä, kuten edellä on mainittu. Myös se, ettei MS-tauti aiheuta välitöntä kuolemanvaaraa ja keholla on kyky korjata sairauden aiheuttamia vaurioita, ovat lasta lohduttavaa ja toivoa ylläpitävää tietoa.

Elämä jatkuu sairaudesta huolimatta

Yleensä lapset mukautuvat ja sopeutuvat vanhemmalta saamaansa tietoon. Elämä jatkuu lapsen näkökulmasta perheessä varsin samankaltaisena kuin aiemmin. On kuitenkin hyvä seurata lapsen reaktioita ja niiden seurauksia MS-taudista käytyjen keskustelujen jälkeen. Muutokset näkyvät usein lapsen toiminnassa, leikeissä ja suhteessa vanhempaan tai muihin lapsiin. Lapsen reagoidessa saamaansa tietoon voimakkaasti, kuten selvästi vetäytyessä, ahdistuessa tai mielialan madaltuessa pidemmäksi aikaa, asiaa voi olla syytä selvittää tarkemmin ammattilaisten kanssa.

Vanhempi voi olla yhteydessä esimerkiksi neuvolaan, tarhan tai koulun psykologiin, sosiaalityöntekijään, lasten mielenterveystyön palveluihin tai muihin perheelle soveltuviin palveluihin. Monesti hankalaksi koetut asiat voidaan ratkaista ammattilaisten kanssa. Hyvä vertaistuki ja sopeutumisvalmennuskurssit voivat myös helpottaa asian käsittelyä perheessä.

On hyvä muistaa, että itsestä ja terveydestään huolta pitävän vanhemman hyvinvointi vaikuttaa lapsen kasvuun ja hyvinvointiin suotuisasti. Hyvinvoivasta lapsesta kasvaa usein muut huomioiva, esteitä pelkäämätön ja pärjäävä aikuinen.

Kirjoittaja Jan Holmberg

PALAA TAKAISIN ETUSIVULLE >

 

HOITAJASIPotilasohjaus

– Potilasohjaus verkossa

Hoidan MS-potilasta

Sairastavan tiedollinen tukeminen verkossa

Fysioterapeutti (YAMK) Laura Tuomisen opinnäytetyönä suoritetun ABCe – MS-TAUTIA SAIRASTAVAN TIEDOLLINEN TUKEMINEN VERKOSSA -kehittämisprojektin tavoitteena oli luoda tiedollisen tukemisen malli MS-tautia sairastavan verkossa tapahtuvaan ohjaukseen ja tukeen. Malli mahdollistaa hoitohenkilökunnan ajantasaisen ja monipuolisen ohjausosaamisen kehittymisen ja siten sairastuneen omahoidon tukemisen.

 

Kehittämisprojekti oli Suomen MS-hoitajat ry:n iCARe -hankkeen osaprojekti. Tiedollisen tukemisen malli implementoidaan osaksi MS-ASEMAa.

Tutkimus toteutettiin systemaattisella kirjallisuuskatsauksella. Lopulliseen tutkimukseen valikoitui 21 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joiden tulokset analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin ja syntetisoitiin kuvailevana katsauksena. Analyysista nousseiden teemojen pohjalta luotiin tiedollisen tukemisen malli.

Tausta

Potilasohjauksella on todettu olevan positiivisia vaikutuksia potilaiden hoitoon ja sairauteen liittyvän tiedon ymmärtämiseen, omahoitoon ja arkipäivästä selviytymiseen sekä hoitoon sitoutumiseen. Potilaiden tukemiseksi ja ohjaamiseksi on tärkeää, että moniammatillinen hoitohenkilökunta kehittää omaa potilasohjausosaamistaan, sillä potilaiden tiedon ja tuen tarpeet kasvavat jatkuvasti kehittyvässä, teknologistuvassa yhteiskunnassa. Potilaan ohjaamisessa tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota ohjauksen jatkuvuuteen ja siihen, että jokaisen ohjaustarpeeseen vastataan yksilöllisesti taustatietoihin ja elämäntilanteeseen pohjautuen. Hoitohenkilökunnan ohjausosaamista on mahdollista kehittää muun muassa näyttöön perustuvan tiedon ja olemassa olevien potilasohjauksen mallien pohjalta. Uusia potilasohjausmenetelmiä tulee kehittää ja ottaa rohkeasti käyttöön. 

 

 

Tulokset

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus koostui 21 tutkimuksesta, joista kaikki olivat satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia. Aineiston kaikki tutkimukset olivat kansainvälisiä ja yhteenlaskettu otoskoko oli 4194. Eniten tutkimuksia oli valikoitunut USA:sta (7), Saksasta (5) ja Hollannista (4). Kanadasta, Sveitsistä, Kiinasta, Koreasta ja Iranista oli mukana yksi tutkimus kustakin maasta. Kuudessa tutkimuksessa tarkasteltiin elämäntapaohjaukseen perustuvan internet-pohjaisen intervention tehokkuutta, kahdessa tutkimuksessa tutkittiin motivoivaan haastatteluun perustuvien internet-interventioiden vaikutuksia,  ja kolme tutkimusta tarkasteli puhtaasti fyysistä aktiviteettia sisältävän internet-intervention vaikutusta. Useiden tutkimuksien interventioissa käytettiin kuitenkin useampaa keinoa yhdessä, kuten lääke- ja diagnoosiinfoa, motivoinnin keinoja, itsehoito-ohjeita, pelillistämistä ja kognitiivisen terapian muotoja.

Hoitajan rooli verkkovälitteisessä potilasohjauksessa

Verkon välityksellä toteutettu potilasohjaus ei poista sairastuneen tarvetta saada tietoa myös asiantuntijan kautta, sillä monessa tutkimuksessa hoitajan rooli tuli esiin motivoijana ja tukijana internet-pohjaisen ohjelman aikana. Erilaiset keskustelualustat internetohjelmissa mahdollistavat asiantuntijan ja asiakkaan välisen vuorovaikutuksen joko reaaliajassa tai sovittuna ajankohtana välimatkasta huolimatta.  Hoitajan rooli on toimia asiantuntijana, sparraajana ja palautteen antajana ohjelmassa suoritetuista tehtävistä sähköpostin välityksellä.

Hoitaja perehdyttää asiakkaan ohjelman käyttöön ja toimii valvojana ohjelman aikana puuttuen hälyttäviin poikkeuksiin mittaustuloksissa. Muun muassa masennusoireiden hoidossa internet-pohjaisen ohjelman käyttö on hyödyllistä myös hoitajan näkökulmasta – kasvokkain tapahtuvaa ohjausta leimautumisen pelossa välttelevät asiakkaat voivat käyttää ohjelman keskustelualustaa ajasta riippumatta, jolloin aikarajallisien tapaamisien suunnittelun tarve hoitajilta vähenee. Internet-pohjaisten ohjelmien on todettu olevan tehokkaimmillaan masennusoireiden hoidossa silloin, kun ohjelma sisältää myös terveydenhoidon asiantuntijan tukea. Pelkkä automatisoitu ohjelma ei siis riitä vastaamaan asiakkaan tuen tarpeisiin.

Verkon välityksellä toteutetun ohjauksen vaikutukset

Tutkimuksissa todettiin verkosta saadun ohjauksen ja tuen edesauttavan MS-tautia sairastavan voimaantumista ja sitä kautta omahoitoa. Tuen mahdollisuutta ohjaavat potilaan oma motivaatio ja sitoutuminen sekä terveyden edistämisen tavoite. Ohjausmenetelminä tutkimuksissa käytettiin videoita, harjoitusohjelmia, mittareita ja keskustelualustoja. Verkkopohjainen ohjelma mahdollistaa tiedollisen tuen saamisen ajasta ja paikasta riippumatta. Verkossa tapahtuva potilasohjaus ja tuki täydentävät hoitajan antamaa kasvokkain tapahtuvaa ohjausta, mutta eivät korvaa sitä.

Useissa katsausaineiston tutkimuksissa todettiin internet-pohjaisten tuki- ja ohjausmenetelmien vahvistavan motivaatiota omahoitoon sairauksien hallinnassa sekä terveiden elämäntapojen omaksumiseen, kuten terveelliseen ravitsemukseen ja liikkumiseen.  Ohjauksen pelillistäminen lisäsi käyttäjän motivaatiota ja sitoutumista sekä rohkaisi vuorovaikutukselliseen ohjelman käyttöön. Menetelmä lisäsi myös ohjelman käyttäjän motivaatiota ja luottamusta sairauden kannalta tärkeiden tietojen hankkimiseen ja käsittelyyn.

Tutkimuksissa todettiin potilaan voimaantumisen olevan keskeinen tavoite kroonisten sairauksien hoidossa. Potilaan voimaantumista voitiin edistää internet-pohjaisilla vuorovaikutteisilla ohjelmilla, jotka tarjosivat sosiaalista tukea sekä tietoa sairautta koskevaan päätöksentekoon ja oman sairauden hallintaan.

Opinnäytetyö ja artikkelin lähteet.

Teksti: Laura Tuominen ja Minna Salakari

PALAA TAKAISIN ETUSIVULLE >

 

HOITAJASIPotilasohjaus – Liikkumisresepti

Hoidan MS-potilasta

Liikkumisresepti – yhteinen liikuntaneuvonnan väline

Liikkumisresepti on luotu terveydenhuollon ammattilaisille yhteiseksi liikuntaneuvonnan välineeksi. Liikkumisresepti sisältää liikuntaneuvonnan ydinasiat ja on tehokas työväline, jonka on tutkimuksissa todettu lisäävän asiakkaiden/potilaiden liikuntaa. Liikkumisresepti-mallin pääkohdat on esitetty seuraavassa kuviossa. Mallin mukaista ohjausta on vaivaton toteuttaa hoitajavastaanotolla.

 

Tutkittua tietoa ja vinkkejä liikunnan ohjaukseen (reseptin kaksi ensimmäistä askelmaa) saat MS-ASEMAN omahoito-pysäkiltä!

PALAA TAKAISIN ETUSIVULLE >

Liikkumisresepti on luotu terveydenhuollon ammattilaisille yhteiseksi liikuntaneuvonnan välineeksi.

Lähde: MS-hoitajat ry 2016

MS-tauti mediassa

Keskusteluja, kirjoituksia, ohjelmia sekä asiantuntijoiden lausuntoja MS-taudista.

Ehdota meille ajankohtaista linkkiä, niin lisäämme sen linkkipankkiimme!

Sinä_ikoni_white.png
Läheisesi_ikoni_white.png
Hoitajasi_ikoni_white.png
MS-Asema_white.png

Esittely     iCare     Blogi     Yhteystiedot

  • Facebook
  • Instagram

© 2019 Suomen MS-hoitajat ry

GOOD_logo_white.png

Sivuston toteutus Good Creative Company