Sinä.png

SINÄTerveys ja hyvinvointi

– Näkymättömät oireet

Olen sairastunut MS-tautiin

Mitkä ovat MS-taudin näkymättömiä oireita?

Vuoden 2019 kansainvälisenä teemana on ”MS ja näkymättömät oireet”. MS-ASEMALLA esittelemme uudessa artikkelisarjassa viisi tyypillisintä näkymätöntä oiretta tammikuusta toukokuuhun.

MS-tautiin liittyy paljon näkymättömiä ja vaiettuja oireita. Tavallisia MS-tautiin kuuluvia ns. näkyviä oireita ovat tasapaino- ja koordinaatiohäiriöt, puheentuoton häiriöt ja spastisuus eli lihasjäykkyys.

Näiden lisäksi tyypillisiä oireita ovat usein näkymättöminä pysyttelevät oireet: tuntoaistin heikkeneminen, erilaiset tuntopuutokset ja -häiriöt, näköhermon tulehdus, voimakas väsymys eli fatiikki, alakuloisuus sekä kognitiiviset oireet, joihin kuuluvat esimerkiksi muisti- ja keskittymisvaikeudet sekä suunnittelun ja ongelmanratkaisun vaikeudet. Virtsaamiseen, ulostamiseen ja seksuaalisuuteen liittyvät oireet ovat myös tavanomaisia MS-tautia sairastavalla.

Muistathan, että voit lähettää asiantuntijoillemme kysymyksiä aiheeseen liittyen! Kysy asiantuntijalta -sivulle pääset tästä.

PALAA TAKAISIN ETUSIVULLE >

 

SINÄTerveys ja hyvinvointi

– Näkymättömät oireet

MS ja suolen toiminnalliset häiriöt

 

Suolen toiminnalliset häiriöt ovat MS-taudissa varsin tavallisia oireita. Ne johtuvat usein aivojen ja selkäytimen toiminnan häiriöistä. Niin sanotun neurogeenisen suolen vajaatoiminnan oireita ovat ummetus, ripuli ja ulosteen karkaaminen. Lisäksi voi esiintyä tahatonta suolikaasun purkautumista. Oireiden hoitaminen on tärkeää, koska arkiseen toimintaan, liikkumiseen ja sosiaa­lisiin tilan­teisiin liit­tyvä yli­mää­räinen st­ressi vaikuttaa negatiivisesti MS-tautia sairastavan hoitoon ja elämänlaatuun.

Suolen toimintaan liittyvissä ongelmissa apua, apuvälineitä ja tietoa vaikkapa Vessapassista saa terveyskeskuksesta, neurologian tai sisätautien poliklinikalta, MS-hoitajalta ja potilasyhdistyksistä. Hakeuduttaessa ammattilaisen vastaanotolle tulee valmistautua vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

  1. Kuinka usein suoli toimii?

  2. Millainen uloste on laadultaan?

  3. Onko ulostamistapahtumassa ongelmia?

  4. Miten pitkään oireet ovat jatkuneet?

  5. Millaista itsehoitoa toteutat?

  6. Millainen lääkitys ja/tai luontaistuote on käytössä?

 

Ummetus

Konstipaatio eli ummetus määritellään kahdeksi suolen liikkeeksi viikossa, mikä johtuu hermoston ja lihasten epätyypillisestä toiminnasta. Sen oireita voivat olla esimerkiksi turvotus, vatsakipu, pahoinvointi ja ahdistus. Ummetus voi MS-taudissa johtua myös muun muassa muuttuneesta liikunta- ja ruokailurytmistä tai alentuneesta mielialasta.

Ummetuksen itsehoitoon suositellaan kuitupitoista ruokavaliota ja riittävää nesteen nauttimista, joista saa lisätietoa ravitsemusterapeutilta. Lisäksi suositellaan mahdollisimman säännöllistä ulostamisrytmiä hyvässä asennossa. Ulostamista helpottaa kyykkyasento jalat pienellä korokkeella, jolloin polvet ovat lonkkien tasoa korkeammalla.

Myös monipuolisesta liikunnasta on hyötyä ummetuksen hoidossa. Ohjatussa liikunnassa tulisi huomioida muun muassa liikuntapaikan esteettömyys ja ohjaajan riittävä tietämys MS-tautia sairastavan yksilöllisistä oireista. Lisäksi MS-tautia sairastavan on hyvä tietää WC:n sijainti ja sen käyttömahdollisuus liikuntasuorituksen aikana. Liikunta auttaa myös mielenhyvinvoinnin hoidossa.

Kohtalaisen vaikean ummetuksen hoitoon voidaan käyttää vesiperäruiskeita tai ummetuksen hoitoon tarkoitettua suolihuuhtelujärjestelmää. Lääkehoidossa käytettäviä valmisteita ovat kuitulisät, osmoottiset ja stimuloivat laksatiivit ja peräruiskeet. Osa käytössä olevasta lääkityksestä voi aiheuttaa sivuoireena ummetusta. Se tulee ottaa puheeksi hoitavan lääkärin kanssa.

Ummetuksen leikkaushoito voi tulla kyseeseen, kun kaikista aiemmista hoidoista huolimatta spontaani suolentoiminta on lakkaamassa tai lakannut. Vaihtoehtoja ovat lantionpohjaan kohdistuvat toimenpiteet, neurostimulaatio ja huuhteluavanne. Viimeiseksi harkittavaksi hoitovaihtoehdoksi jää usein suoliresektio, kuten koolonin poisto ja ileorektaalinen suoliliitos.

Ripuli ja ulosteen karkaaminen

Ripuli on yleensä lyhytaikainen ja tilapäinen oire, mutta niin sanottua ylivuotoripulia voi esiintyä MS-tautiin liittyvän ummetuksen yhteydessä. Se tarkoittaa, että suolessa olevan tukoksen ohi valuu huonosti imeytynyttä ulostemassaa.

Ripulin aikana elimistön tulee saada riittävästi, säännöllisesti ja hyvin sulavaa ravintoa. Suurin osa ravintoenergiasta imeytyy elimistöön, vaikka ravinnon nauttiminen aiheuttaisi ylimääräisiä WC-käyntejä. Ripulin aikana tärkeintä on riittävä nesteiden saaminen, koska nestehukka saattaa kehittyä ripulin vuoksi jo vuorokaudessa. Sen välttämiseksi voidaan käyttää elektrolyyttijuomia tai lääkitystä, mutta sokeroituja hiilihapollisia juomia tulisi välttää.

Ulosteinkonstinensi eli ulosteen karkaaminen johtuu peräaukon sulkijalihaksen heikentyneestä toiminnasta. Tällöin ulostetta valuu peräsuolesta muulloinkin kuin ulostettaessa. Oireita voivat olla esimerkiksi vaikeudet ulostaa, tunne ettei peräsuoli tyhjene kunnolla ja tahaton suolikaasun purkautuminen.

Itsehoitona suositellaan kasvispitoista ja täysjyvävalmisteita sisältävää ruokavaliota, joista saa lisätietoa ravitsemusterapeutilta. Lisäksi voidaan käyttää rakeisia kuituvalmisteita, inkontinenssisuojia, anaalitamponia ja suolihuuhtelujärjestelmää. Lantiopohjan lihasten vahvistamisesta saattaa olla hyötyä, josta saa lisätietoa fysioterapeutilta.

Lääkehoitona voidaan käyttää lääkitystä, joka vaikuttaa ruuansulatuskanavaan vähentäen suolen kouristelutaipumusta ja lisäten peräaukon sulkijalihaksen jännitystä. Tilanteen selvittämiseksi voidaan tehdä vatsan alueen tutkimuksia ja ulostetutkimus.

 

On myös hyvä muistaa, etteivät kaikki suolen toiminnan häiriöt johdu aina MS-taudista, jolloin konsultaatiota voidaan tarvita esimerkiksi gastroenterologilta. Leikkaushoito voi tulla ulosteen karkaamisen vuoksi kyseeseen, jos peräaukon sulkijalihaksia on tarpeen kirurgisesti korjata.

MS ja muistiongelmat

Noin puolella MS-tautia sairastavista esiintyy eri asteisia kognitiivisen toimintakyvyn eli tiedonkäsittelyn muutoksia ja neuropsykologisia häiriöitä, joiden yksi osa-alue on muistiongelmat. Muistiongelmat voivat olla jopa ensimmäisiä MS-taudin oireita ilman fyysisen toimintakyvyn muutoksia, mutta muistiongelmien mahdollisessa ilmenemisessä on huomattavaa vaihtelua. Sen sijaan dementia on MS-tautia sairastavilla varsin harvinainen sairaus.

MS-taudissa muistivaikeudet voivat vaihdella yhden, useamman päivän tai tietyn ajanjakson aikana. Tilapäiset muistivaikeusjaksot selittää usein kognitiivinen uupumus, masennus, stressi tai sairauden pahenemisvaihe.

Varsinaiset muistiongelmat ovat osa MS-tautia sairastavan tiedonkäsittelyyn liittyviä oireita, joihin kuuluvat muistiongelmien lisäksi keskittymis- ja tarkkaavaisuusvaikeudet ja ajatustoiminnan väsyminen. Tyypillinen eteneviin muistiongelmiin liittyvä haaste on uuden oppiminen, asioiden palauttaminen mieleen ja muistiongelmien eteneminen hyvin yksilöllisesti ja sekoittuen joskus muiden oireiden kanssa.

 

Havaittaessa muistiongelmia, ne on hyvä ottaa esiin MS-hoitajan ja hoitavan lääkärin vastaanotolla.

Neuropsykologinen tutkimus selvittää muistiongelmia

MS-taudissa muistiongelmia tulisi selvittää laajalla neuropsykologisella tutkimuksella, jossa aivojen tiedonkäsittelyyn liittyvän oirekartoituksen yhtenä osa-alueena arvioidaan muistin toimintaa. Tunnetut muistitestit eivät yksinään riitä mittaamaan MS-tautia sairastavan tiedonkäsittelyn muutoksiin liittyviä muistiongelmia. Lääkäri voi tarvittaessa kirjoittaa lähetteen neuropsykologiseen arvioon.

Muistiongelmien hoito- ja kuntoutussuunnitelman lähestymistapa on usein ratkaisukeskeinen. Ammattilaisen ja MS-tautia sairastavan yhteistyössä keskitytään henkilön voimavaroihin ja aivoterveyden edistämiseen. Lisäksi tutkitaan ja hyödynnetään henkilön osaamista, kykyjä ja muistiongelmiin liittyviä ratkaisutaitoja, apuvälineiden käyttömahdollisuuksia ja yksilöllisten tavoitteiden saavuttamista.

Muistin tukemiseen tarkoitettujen apuvälineiden käyttö on yksilöllisiä. Niitä ovat esimerkiksi muistettavien asioiden äänittäminen, kuvaaminen tai kirjoittaminen muistiin. Tarvittavat asiat voidaan kirjata kalenteriin, muistivihkoon, muistitauluun tai matkapuhelimeen. Muistamista tukevien apuvälineiden käytöstä saa lisätietoa esimerkiksi toimintaterapeutilta.

MS-tautia sairastava voi myös harjoitella erilaisia muistitekniikoita ja käyttää muistamisen tukena muun muassa toiminnan etukäteen suunnittelua, järjestelmällisyyden lisäämistä, muistisääntöjä, mielikuvia ja käsitekarttaa. MS-tautia sairastava ja hänen läheisensä saavat näistä tietoa esimerkiksi psykologilta. Lisätietoa ja tukea voi saada myös Suomen muistiasiantuntijoiltaMuistiliitosta ja sen paikallisista muistiyhdistyksistä.

Miten muistia ja toimintakykyä voi tukea?

Neuropsykologista kuntoutusta on mahdollista saada sairaalassa, kuntoutuslaitoksessa tai yksityisen neuropsykologin vastaanotolla. Kuntoutusohjelman tulisi sisältää muun muassa neuvontaa, ohjausta, häiriintyneiden toimintojen aktiivista harjoittamista ja taitojen uudelleen jäsentämistä. On hyvä muistaa, että erityisesti MS-taudin alkuvaiheessa tapahtuu aivokudoksen vaurioitumista seuraavaa aivojen uudelleen organisoitumista. Kuntoutuksen avulla voidaan kohentaa MS-tautia sairastavan toimintakykyä ja edistää arjessa selviytymistä.

MS-taudin kulkuun vaikuttavien lääkkeiden käytön on havaittu ainakin jossain määrin hidastavan sairauden tiedonkäsittelyyn liittyvien oireiden ilmaantumista ja etenemistä. Lisäksi muistiongelmiin vaikuttavien muiden häiriöiden, kuten uupumuksen ja masennuksen riittävästä hoidosta on etua. Yksittäisistä muistia tukevista lääkkeistä on MS-taudin hoidossa joitain kokemuksia, kuten aivojen asetyylikoliinin pitoisuutta lisäävästä ja sen hajoamista estävästä lääkityksestä.

Varmojen päätelmien tekeminen lääkityksen käytöstä on varsin vaikeaa. MS-taudin hoitoon käytettyjen lääkitysten ja muiden lääkkeiden yhteisvaikutukset voivat myös olla yksilöllisiä. Eräät lääkkeet voivat aiheuttaa MS-tautia sairastavalle tiedonkäsittelyyn liittyvien oireiden lisääntymistä, joista saa lisätietoa hoitavalta lääkäriltä. Edellä mainituista syistä neuropsykologista tutkimusta tulisi lisätä lääkehoitojen, kuten muistihäiriöiden hoidossa käytettävien lääkkeiden, käytettävyyden ja tehon arvioimiseksi MS-taudin hoidossa.

MS ja kehon tuntemukset

MS-tauti on keskushermoston eli aivojen ja selkäytimen sairaus, jossa immuunijärjestelmä vaurioittaa keskushermoston myeliiniä eli hermovaippaa. MS-taudin oireet ovat yksilöllisiä riippuen keskus­hermoston tulehduspesäkkeiden sijainnista ja koosta. Useat sairauden oireista ovat erilaisia kehotuntemuksia.

 

MS-taudissa kehotuntemukset voivat kestää muutamista hetkistä tunteihin tai päiviä kestäviin oireisiin. Ne voivat normalisoitua tietyn ajanjakson jälkeen tai lisääntyä sairauden eri vaiheissa. Tyypilliseen ensioireeseen, kuten silmäoireiseen voi kuulua näön heikkeneminen, katseen kohdistamisvaikeus, näön hämärtyminen, näkökentän kaksoiskuvat, lukiessa tekstirivien liikkuminen tai kipu ikään kuin silmien takana.

 

MS-tautiin liittyvät kiputilat voivat johtua muun muassa näköhermotulehduksesta, migreenistä, kolmoishermosärystä, Lhermitten oireesta, lihas- tai luustoperäisestä kivusta ja lihaskouristuksista tai -jäykkyydestä. Kiputuntemus voi olla tavanomaista voimakkaampaa, viiltävää, polttavaa, jomottavaa tai vihlovaa. Se voi kulkea ikään kuin sähköiskuina kehossa, puuduttaa, puristaa tai pistellä.

 

Tavallisia kehotuntemuksia ovat myös raajojen tuntopuutokset ja lihasheikkous- tai jäykkyys. Tuntopuutoksen voi huomata poikkeavana tuntoelämyksenä kehossa, kuten puutumisena, nipistelynä, kihelmöintinä, kutinana tai tuntorajana. Lihasvoiman heikkeneminen voidaan kokea kömpelyytenä, lihasten jäykkyytenä ja liikkumisen hankaloitumisena.

 

Kehotuntemusten tunnistaminen ja hoito

Kaikille edellä mainituille oireille on tyypillistä, että ne ovat niin sanottuja näkymättömiä oireita. Muiden ihmisten on vaikea havaita tai mitata niitä, ja kokemus oireista on henkilökohtainen. Tästä syystä MS-taudin aiheuttamia tuntemuksia voi olla vaikea kuvailla ja muiden ymmärtää. Oireiden hoidossa suositellaankin arvioitujen oiremittarien käyttöä, ammattilaisten tekemiä arviointeja ja MS-tautia sairastavan säännöllisesti tekemää itsearviointia.

 

Tärkeää on, että MS-tautia sairastavan aitoa kehotuntemusta uskotaan ja oireita tutkitaan niin hyvin kuin mahdollista. Esimerkiksi varsinaista kipumittaria kivun aukottomaan mittaamiseen ei ole ja kivun sietokyky riippuu henkilöstä. Uusien oireiden ilmaantuessa ja niiden tutkimisen aikana MS-tautia sairastavan läheisten ymmärtävällä suhtautumisella ja tuella on suuri merkitys negatiivisiksi koettujen kehotuntemusten hoidossa.

 

Tutusta ja osaavasta MS-hoitajasta, hoitavasta lääkäristä ja moniammatillisesta hoitotiimistä on usein paljon apua. He voivat verratta MS-tautia sairastavan kehotuntemuksia ja oireita aiempaan esiintyvyyteen ja toimia tilanteen edellyttämällä tavalla. Tavoitteena on, että MS-tautia sairastavan toimintakyky säilyisi mahdollisimman hyvänä.

 

Lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvat hyvä informointi sairaudesta sekä oikea-aikainen ja riittävä sopeutumisvalmennus. Kuntoutukseen kuuluvat myös kehon lihashuolto- ja liikuntaneuvonta, elintapoihin liittyvä ohjaus ja apuvälineiden käytön ohjaus. Lisäksi hyvän mielenterveyden ylläpitäminen ja vertaistuesta saatava kannustus ovat muodostuneet monelle MS-tautia sairastavalle tärkeäksi voimavaraksi.

 

PALAA TAKAISIN ETUSIVULLE >

 
 
 

MS-tauti ja seksuaalisuus

Seksuaaliterveys ja seksuaalioikeudet ovat tärkeä osa jokaisen ihmisen terveyttä ja hyvinvointia. Seksuaaliterveys tarkoittaa fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja emotionaalista hyvinvointia suhteessa seksuaalisuuteen, ei pelkästään sairauden tai vajaatoiminnan poissaoloa.

 

MS-taudin ensivaihe, pahenemisvaihe tai eteneminen voivat aiheuttaa kriisin, jolloin osa MS-tautia sairastavan ja/tai hänen puolisonsa sairauteen sopeutumisen kysymyksistä liittyvät seksuaalisuuteen. Sairauden mukanaan tuomat muutokset antavat mahdollisuuden tutkia omia tunteita, kehoa ja seksuaalisuutta tarkemmin, toteuttaa seksiä uudella tavalla ja kokea nautintoa.

 

MS-taudin oireet, kuten uupumus, tuntohäiriöt, lihasjäykkyys ja toimintarajoitteet voivat vaikuttaa henkilön seksuaaliterveyteen, itsetuntoon ja kehonkuvaan. MS-tautiin sairastutaan usein varsin nuorena, jolloin elämänkokemusta ei ole vielä välttämättä ehtinyt kertyä paljon ja tulevaisuus voi seksuaali- ja lisääntymisterveyden osalta mietityttää. Tällöin on hyvä muistaa, että seksuaalisuuden kokemisen tavassa tapahtuu jokaisen ihmisen kohdalla muutoksia esimerkiksi iän, elämänkokemusten, parisuhteen tai vanhemmuuden myötä.

 

Varsinaisia seksuaalisuuden kokemiseen ja seksiin liittyviä haasteita voivat olla esimerkiksi tuntoaistimusten muutokset, sukuelinten kosketustunnon heikentyminen, kiihottumis- ja orgasmivaikeudet, kuivat limakalvot ja erektio-ongelmat. Toisaalta, seksuaalisuus ja sen ilmentäminen eivät ole yhtä kuin kyvykkyys seksiin. Ihminen on seksuaalinen olento, joka kaipaa oireiden voimakkuudesta huolimatta rakastetuksi tulemista, itsensä halutuksi kokemista, henkilökohtaista hallinnantunnetta, aistinautintoja, hellyyttä ja läheisyyttä.

 

Kaikkein tärkeintä MS-tautia sairastavalle on avoin kommunikaatio itsensä ja mahdollisen kumppanin kanssa. Kannattaa rohkeasti ja ilman pakkoa kokeilla, miten seksuaalisuus ja seksi toteutuvat oireista huolimatta. Esimerkiksi uupumuksen vuoksi rakastelun voi siirtää vireämpään ajankohtaan ja viileämpään tilaan tai lihasjäykkyys voi haitata vähemmän tietyissä yhdyntäasennoissa. MS-tautiin liittyvä tuntoherkkyys voi johtaa uusien erogeenisten alueiden löytämiseen kehosta ja rakon ja suolen toimintahäiriöihin on olemassa monenlaisia hoitokeinoja.

 

Lisääntymisterveyden näkökulmasta MS-tautia sairastavan tulisi saada riittävästi tietoa muun muassa sopivasta ehkäisystä, neuvolapalveluista, perhesuunnittelusta ja raskauden ja syntymän hoidosta. Lisäksi tarvitaan tietoa mahdollisuudesta hedelmällisyyshoitoihin tai raskauden keskeytykseen. Tietoa saa terveyskeskuksesta, ehkäisyneuvolasta, perheneuvolasta ja potilasjärjestöistä.

 

Apua seksuaaliterveyden ylläpitämiseen

Tietoa, tukea ja neuvoja seksuaaliterveyden ylläpitämiseen saa MS-hoitajalta, psykologilta, toimintaterapeutilta ja fysioterapeutilta. Seksuaaliterveys ja siihen liittyvät aiheet kuluvat usein myös sopeutumis- ja kuntoutuskurssien ohjelmaan. Kuntoutusjakson aikana seksuaaliterveydestä on mahdollista puhua vertaisryhmän sijasta usein myös henkilökohtaisesti ammattilaisten kansa.

 

Harva ajattelee, että käytettäessä seksivälinettä sairaudesta tai vammasta johtuvan alentuneen toimintakyvyn helpottamiseen ja haitan vähentämiseen, voidaan puhua seksiapuvälineestä. Se voidaan katsoa osaksi lääkinnällistä kuntoutusta, jolloin esimerkiksi toiminta- tai seksuaaliterapeutin tekemän arvion ja lääkärin lausunnon perusteella apuväline voidaan katsoa kuuluvaksi kuntoutuksen piiriin.

 

Ammatillista seksologista asiantuntemusta tarjoavat seksuaalineuvoja, seksuaaliterapeutti ja kliininen seksologi. Kumppanin kanssa voi hakeutua myös paripsykoterapiaan esimerkiksi elämänkriisiin, sairauteen, ihmissuhdeongelmaan, sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyvien haasteiden vuoksi. Psykoterapian tavoitteena on oireiden lievittäminen, uuden merkitysten löytäminen ja elämän laadun parantaminen.

 

MS-taudin hoidossa voidaan käyttää myös seksuaaliterveyttä tukevia lääkityksiä, mutta käytettyjen lääkitysten ja muiden lääkkeiden yhteisvaikutukset ovat yksilöllisiä. Eräillä MS-taudin hoitoon käytettävillä lääkkeillä, hormonivalmisteilla ja masennuslääkkeillä voi olla vaikutusta seksuaalitoimintoihin tai seksuaaliseen halukkuuteen. Lisätietoa soveltuvasta lääkityksestä saa hoitavalta lääkäriltä.

MS-tauti ja fatiikki

Fatiikki eli voimakas, lamauttava ja poikkeava uupumus on yleinen oire MS-taudissa. Uupumus voi olla vaihtelevaa, nopeasti ilmenevää tai pitkäaikaista. Esimerkiksi yhdessä hetkessä tai yhtenä päivänä henkilö voi olla energinen ja toisena voimaton.

 

MS-tautiin liittyvä uupumus on selvästi voimakkaampaa ja epätyypillisempää kuin tavallinen liikunnan jälkeen ilmenevä tai unenpuutteesta johtuva väsymys. Oireen tarkkaa syytä ei tiedetä. Uupumus johtuu ilmeisesti monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta, jotka liittyvät MS-taudin mekanismiin ja sen oireisiin, muihin sairauksiin ja ympäristötekijöihin. Uupumus voi esimerkiksi vaikeutua kehon tai ympäristön lämpiämisen tai lämpötilan vaihtelun seurauksena.

 

MS-taudissa uupuminen voidaan jakaa kolmeen luokkaan: koettuun väsymisen tunteeseen, motoriseen eli liiketoimintoihin liittyvään ja kognitiiviseen eli tiedonkäsittelyyn liittyvään uupumukseen:

 

  1. MS-tautia sairastavat voivat kokea uupumuksen esimerkiksi tarmon puutteena, jaksamattomuutena ja pitkäkestoiseen toimintakykyyn ja elämänlatuun vaikuttavana oireena.

  2. Uupuminen näkyy fyysisen rasituksen yhteydessä tai tapahtumien jälkeen nopeampana väsymisenä, lihastoiminnan heikkenemisenä, tarpeena jaksottaa fyysistä toimintaa ja pidempänä palautumisaikana.

  3. Uupuneen kognitiivisen toimintakyvyn eli tiedonkäsittelyn muutoksia ovat muun muassa muistin, keskittymiskyvyn, tarkkaavaisuuden, toimintakyvyn ja uuden oppimisen häiriintyminen.

 

Voimakkaat ja pitkäkestoiset uupumisjaksot voivat aiheuttaa MS-tautia sairastavalle alentunutta mielialaa, ärtyneisyyttä, ahdistusta, toivottomuutta ja saada henkilön vetäytymään suunnitelluista sosiaalisista kontakteista. Edellä mainitut asiat voivat näyttäytyä osana masennusoireita ja todettu masennus voi lisätä uupumusta. Lievä, keskivaikea tai vaikea masennus on kuitenkin itsenäisesti diagnosoitava sairaus, josta saa lisätieto esimerkiksi psykiatriselta sairaanhoitajalta tai psykiatrilta.

 

 

Uupumukseen vaikuttaminen

 Uupumusta voi koettaa helpottaa monilla omahoitokeinoilla, jotka ovat yksilöllisiä ja tilannekohtaisia. Helpotusta voi tarjota kehon lämpötilan laskeminen vaikkapa viileillä juomilla, käymällä kylmässä suihkussa, käyttämällä jäähdytysliivejä tai tilan lämpötilan laskeminen säätämällä sisätilan lämmitystä ja pistäytymällä talvella ulkona. Säännöllisistä arjen rutiineista kuten säännöllisestä ruokarytmistä, hyvästä unihygieniasta ja unihäiriöiden hoitamisesta on myös usein hyötyä.

 

Riittävä kestävyys- ja voimaharjoittelu ilmeisesti kohentaa elämänlaatua, toimintakykyä ja vähentää sairauteen liittyvää uupumusta ainakin niillä MS-potilailla, joilla ei ole todettu vaikea-asteista toimintahaittaa. Lisäksi rentoutus- ja mielikuvaharjoituksista, riittävistä lepotauoista, kiireen vähentämisestä sekä tekemisen ja ajattelutyön jaksottamisesta voi olla apua.

 

Työelämässä MS-tautia sairastava voi käyttää uupumista vähentäviä työvälineitä, tauotusta ja yhden työtehtävän tekemistä kerrallaan rauhallisessa tilassa. Lisäksi voidaan harkita erilaisia työjärjestelyjä, kuten työnkuvan vaihtamista, lyhennettyä työaikaa tai etätyöskentelyä. Tarvittaessa eri vaihtoehdoista kannattaa keskustella esimiehen ja työterveyshoidon ammattilaisten kanssa.

 

MS-tautia sairastavan on myös tärkeä oppia kuuntelemaan kehoaan. On hyvä miettiä jaksamisensa rajoja ja tarkkailla asioita ja tilanteita, jotka todennäköisesti pahentavat uupumista. Lisäksi uupumisen esiintyvyydestä on hyvä kertoa läheisille, ystäville ja työpaikalla, jotta arkisessa ympäristössä olevat ihmiset ymmärtävät uupumisen MS-tautiin liittyväksi tahattomaksi oireeksi.

 

Uupumista helpottavista keinoista saa lisätietoa MS-hoitajalta, psykologilta, toiminta- ja fysioterapeutilta, kuntoutusjaksolta, potilasyhdistyksistä ja vertaisilta. Kognitiivista uupumista voidaan kartoittaa MS-hoitajan kanssa ja neuropsykologisilla testeillä. Uupumukseen on myös muutamia lääkkeellisiä hoitomahdollisuuksia ja osa lääkityksistä voi aiheuttaa väsymistä. Niistä saa lisätietoa hoitavalta lääkäriltä.

MS ja näköhäiriöt

MS-tau­dissa selkäy­timeen, aivorunkoon, aivoihin ja näkö­hermoon muo­dostuu paikal­lisia tuleh­dus­muu­toksia. Sairaus voidaan tunnistaa muun muassa raajojen tuntohäiriöistä ja muutoksista näköaistin toiminnassa. Näkö- ja silmäoireet ovat ensioireita 15­–20 prosentilla MS-tautiin sairastuvista.

 

MS-tautiin viittaavia silmäoireita ovat yhdessä tai molemmissa silmissä esimerkiksi

  • näön tarkkuuden ja kontrastiherkkyyden heikkeneminen

  • värinäön heikkeneminen, erityisesti punaisen värin kirkkauden erottamisen osalta

  • näkökentän sumentuminen, hämärtyminen tai sokea piste näkökentässä

  • katseen kohdistamisen vaikeudet ja silmien liikehäiriöt

  • silmää liikuteltaessa kipu silmien takana tai valonvälähdykset

  • tekstiä luettaessa rivien liikkuminen ja kaksoiskuvat

  • normaalissa valaistuksessa häikäistyminen ja silmän valonarkuus

  • rasituksen ja korkean lämpötilan alentava vaikutus näkökykyyn.

MS-taudille tyypilliset näkö- ja silmäoireet

 Yleisimmät MS-tautiin liittyvät näkö- ja silmäoireet ovat näköhermotulehdus, silmävärve ja kaksoiskuvat. Lisäksi esiintyy muita oireita, kuten silmälihashalvauksia ja silmän sisäisen etuosan tulehdusreaktioita. Monet potilaat ovat kokeneet myös fatiikin eli sairaanloisen voimakkaan väsymyksen lisäävän näkökykyyn liittyviä oireita.

 

Yksi tavallisimmista näkökykyyn vaikuttavista MS-taudin ensioireista on optikusneuriitti eli näköhermotulehdus. Arviolta puolella MS-tautipotilaista esiintyy jossain elämän vaiheessa näköhermotulehdus. Sen taustalla on usein tulehdusreaktiosta johtuva hermon myeliinin eli hermosolujen jatkeita peittävän aineen vaurioituminen. Oireet kehittyvät nopeasti muutaman tunnin tai päivän kuluessa.

 

Näköhermotulehdus ilmenee muun muassa rasituksen yhteydessä, kipuna silmää liikuteltaessa ja toisen silmän näkökyvyn sumentumisena. Lisäksi kauas näkeminen voi vaikeutua, silmän liikkeiden yhteydessä esiintyä valonvälähdyksiä tai värinäkö heikentyä erityisesti punaisen värin kirkkauden erottamisen osalta. Silmien ensitutkimuksessa kiinnitetään huomiota muun muassa mustuaisreaktioihin ja näkökenttäpuutoksiin.

 

Näköhermotulehdus on pääsääntöisesti tilapäinen ja paranee itsestään 2–3 kuukauden kuluessa. Näkö palautuu tavallisesti ennalleen tai lähelle alkuperäistä tilannetta. Näköhermontulehduksen jälkeen voi tosin esiintyä esimerkiksi muutaman minuutin kestävää Uhthoffin oiretta. Se tarkoittaa näön hämärtymistä esimerkiksi rasituksen tai saunomisen yhteydessä. Näköhermotulehdus uusiutuu noin neljäsosalla potilaista samassa tai toisessa silmässä.

 

Nystagmus eli silmävärve tarkoittaa nopeaa, nykivää, edestakaista silmien liikettä. Kyseessä on tahaton liikehäiriö, jolloin silmä ikään kuin värisee. Liike voi olla vaakasuoraa, pystysuoraa tai molempia. Sen voi aiheuttaa esimerkiksi sisäkorvan, tasapainohermon tai silmien liikuttajalihasten hermotuksen häiriö, ja sitä esiintyy MS-taudissa. Silmävärveen oireet voidaan tulkita myös kognitiivisen eli tiedollisen suoriutumisen ongelmaksi, mistä ei ole kyse.

 

Silmävärve voi olla lyhtyaikainen tai kestää päiviä, ja liittyä muun muassa MS-taudin pahenemisvaiheeseen. Se ilmenee usein silloin, kun potilaan tulisi katsoa tarkasti tiettyyn pisteeseen. Siihen voi liittyä myös huimausta ja pahoinvointia. Huimaus tuntuu usein aamulla ylös noustessa ja päiväisin tietyissä asennoissa. 

 

Diplopia eli kaksoiskuvat tarkoittaa kahtena näkemistä. Se voi esiintyä yhdessä tai molemmissa silmissä. Kaksoiskuvien näkeminen viittaa aina johonkin sairauteen ja voi johtua silmistä, olla peräisin keskushermostosta tai merkki aivorungon toiminnan häiriöstä. Yleinen syy on silmää liikuttavan lihaksen halvaus. MS-taudissa kaksoiskuvien näkemisessä on tyypillisesti kyse silmien hermotuksen häiriöstä.

 

Kaksoiskuvat voi testata siten, että potilas katselee ympärilleen yhdellä silmällä kerrallaan. Kummankin silmän näön ollessa normaali (toisen ollessa peitettynä) kyseessä on silmää liikuttavan lihaksen halvaus. Kaksoiskuvien näkeminen aiheuttaa usein muun muassa pahoinvointia, huimausta ja ongelmia tasapainon ylläpitämisessä. Kaksoiskuvien näkeminen edellyttää aina yhteydenottoa lääkäriin.

 

 

Näkö- ja silmäoireiden tutkimukset

 Näkö- ja silmäoireiden tutkimusten aloittaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on tärkeää silmällä pitäen MS-taudin kokonaishoitoa. Ensihoito alkaa usein terveyskeskuksen, työterveyshuollon, yksityisen tai päivystyksen hoitajan tai lääkärin tapaamisesta. Hyvän yhteistyön merkitys optometristien (laillistettua optikko, jolla on pätevyys suorittaa silmien terveystarkastus ja rajattu lääkkeenmääräämisoikeus) kanssa korostuu MS-potilaiden kohdalla.

 

Vastaanotolla selvitetään oireiden syy ja päätetään yhdessä potilaan kanssa mahdollisista hoitomenetelmistä ja omahoidosta. Esimerkiksi näköhermotulehduksen yhteydessä konsultoidaan yleensä silmätautien erikoislääkäriä ja tehdään lähete silmätautien ja/tai neurologian poliklinikalle. Erityisesti näköhermon silmäntakaisen osan tulehduksen yhteydessä tulee tutkia herkästi MS-taudin mahdollisuus.

 

Näkö- ja silmäoireiden tutkimuksiin kuuluu muun muassa potilaan haastattelu, tulehdustilojen tutkiminen, neuro-oftalmologisien sairauksien kartoittaminen ja lääkkeiden sivuvaikutusten poissulkeminen. Silmien ja näöntutkimuksissa käytetään esimerkiksi värinäkötestiä, näkökenttätutkimusta ja mustuaisten, silmän liikelaajuuksien ja toimintahäiriöiden kartoittamista.

 

Haluttaessa 1. poissulkea samoin oirein ilmeneviä sairauksia, 2. samojen oireiden toistuessa tai 3. epäiltäessä yhtenä vaihtoehtona MS-tautia, harkitaan pään magneettitutkimusta tai tietokonekerroskuvausta. Lisäksi tehdään neurologiset tutkimukset ja laboratoriotutkimukset.

 

 

Näkö- ja silmäoireiden hoito

Edellä mainitut oireet voivat kehittyä varsin nopeasti, vaihdella, olla ohimeneviä tai tuntua potilaasta mitättömiltä. Samat oireet voivat liittyä isoon joukkoon erilaisia sairauksia. Niiden erottaminen toisistaan vaatii usein erikoistunutta osaamista ja lisätutkimuksia. Siksi näkö- ja silmäoireita voi olla joskus vaikea yhdistää MS-taudin oireisiin.

 

Pitkäkestoiset, jatkuvat ja merkittävää haittaa aiheuttavat näköoireet ovat kuitenkin varsin harvinaisia. Siitä huolimatta lyhytaikaisetkin näkö- ja silmäoireet tai näkökyvyn vaihtelu voivat luonnollisesti huolestuttaa, pelottaa ja vaikuttaa alentavasti mielialaan. Näistä tuntemuksista ja ajatuksista kannattaa keskustella ms-hoitajan, psykologin, vertaisten ja läheisten kanssa. Lisäksi kannattaa miettiä erilaisia ympäristöön ja toimintaan liittyviä tekijöitä, kuten töiden tauotusta, valaistuksen muuttamista ja lukuhetkien lyhentämistä. Näkökyvyn ollessa selvästi alentunut potilas voidaan ohjata apuvälinesotukseen.

 

Näköhermotulehdukseen määrätään harvoin varsinaista hoitoa tai lääkitystä. Omahoitona kannattaa välttää rasitusta ja kuumaa ympäristöä, koska ne pahentavat näköoireita. Näkökyvyn palautumisen nopeuttamiseksi tai korkeariskisen MS-taudin hoitoon voidaan sen sijaan harkita lääkehoitoa.

 

Silmävärve ei itsessään edellytä hoitoa, vaan jatkotutkimuksia osana MS-taudin hyvää hoitotasapainoa. Silmävärveen arviointi kuuluu kuitenkin jokaisen huimauspotilaan perustutkimuksiin. Siitä johtuvaa huimausta hoidetaan asentohoidoilla, jolloin korvan kaarikäytävät puhdistuvat. Tämän voi tehdä kokenut lääkäri ja hoidossa voi olla mukana myös fysio- tai toimintaterapeutti.

 

Kaksoiskuvien hoito riippuu niiden aiheuttajasta. Yleisimpiä syitä ovat silmälihaksen halvaus tai silmänsisäinen syy. Yhdellä silmällä nähtävät kaksoiskuvat viittaavat silmän rakenteelliseen ongelmaan.

 

MS-taudissa kaksoiskuvat johtuvat usein itse sairaudesta. Silloin hoitona on muun muassa aivohermojen ja silmien hermotuksen toiminnan arviointi, tulehduksellisten tilojen hyvä hoito ja nopean verenpaineen nousun välttäminen. Toispuoleisten kaksoiskuvien omahoitona voi kokeilla toisen silmän peittämistä lapulla, jolloin kaksoiskuvat eivät häiritse niin voimakkaasti toimintakykyä.

 

Erilaiset näkö- ja silmähäiriöt voivat vaikuttaa myös työ-, toiminta- ja ajokykyyn. Tällöin tulee harkita kevennettyä tai mukautettua toimintaa esimerkiksi töissä ja harrastuksissa. Sairauslomaa harkitaan etenkin silloin, kun toiminta ja työtehtävät vaativat hyvää näkökykyä.

PALAA TAKAISIN ETUSIVULLE >

 
 

MS-tauti mediassa

Keskusteluja, kirjoituksia, ohjelmia sekä asiantuntijoiden lausuntoja MS-taudista.

Ehdota meille ajankohtaista linkkiä, niin lisäämme sen linkkipankkiimme!

Sinä_ikoni_white.png
Läheisesi_ikoni_white.png
Hoitajasi_ikoni_white.png
MS-Asema_white.png

Esittely     iCare     Blogi     Yhteystiedot

  • Facebook
  • Instagram

© 2019 Suomen MS-hoitajat ry

GOOD_logo_white.png

Sivuston toteutus Good Creative Company